Lapsuuden synkkä puoli

"Valokuvasarja Lastenhuoneessa sai alkunsa 11. syyskuuta 2001. Koko maailma katsoi suorana televisiolähetyksenä matkustajalentokoneen iskeytymistä WTC-torniin. Hetkeä myöhemmin tornit sortuivat. Sen jälkeen videot ja kuvat tapahtumista tulvivat viikkojen ja kuukausien ajan kaikkialta. Ne jäivät pysyväksi osaksi kulttuuriamme."

Kanadalaisen valokuvataitelija Jonathan Hobinin kuvat toisintavat kansainvälisestä mediasta tuttuja kohtauksia. WTC-tornien terrorihyökkäyksen lisäksi esimerkiksi Irakin Abu Ghraibin vankilan kidutuskohtausta. Hobinin teoksissa näitä toisintoja esittävät leikkivät lapset.

"Olin aikuinen nähdessäni terrorihyökkäyksen uudelleen ja uudelleen. Silti minulla oli suuria vaikeuksia hahmottaa, mitä ja miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Joten miten lapsi voisi käsitellä niitä kuvia? Ymmärsin, että usein lapsille ainoaksi tavaksi käsitellä tapahtumia jäi leikkiminen."

Hobinin teokset käsittelevät lapsuuden synkempää puolta.

"Se tuntuu olevan jatkuva teema. Työni käsittelevät lapsuuden synkkää puolta hieman erilaisista näkökulmista, mutta pohjateema on säilynyt samana."

Uransa alussa Hobin ei ajatellut tekevänsä poliittista taidetta tai ottavansa kantaa.

"Toteutin vain ideoitani. Mutta nyt näen, että ovathan ne selvästi yhteiskunnallisia kannanottoja. Ensimmäisenä kuviani julkaisivatkin poliittiset lehdet."

Eräs Lastenhuoneessa-sarjan haasteista oli löytää taiteilijan ideaan täydellisesti sopivat lapset.

"Sen lisäksi, että löytää ideaan sopivan lapsen, täytyy lapsella olla myös ideaan sopivat vanhemmat. Eihän koko hommasta muuten tule mitään. Kun työskentelee lasten kanssa, kuuluu työhön myös paljon keskusteluja vanhempien kanssa."

Lastenhuoneessa-sarjan suunnittelu, rakentaminen ja lavastaminen vei merkittävästi taiteilijan aikaa.

"Minua sanotaan valokuvaajaksi, ja se on totta, mutta oikeastaan kuvien ottaminen ja käsittely on vain osa työtäni. Huomattavasti enemmän aikaa minulla menee setin rakentamiseen ja sommitteluun."

Jotkut teoksensa Hobin sanoo tehneensä viikossa tai tarvittaessa puolessa päivässä. Mutta usein prosessin kulku on merkittävän pitkä.

"Joskus se voi viedä vuosia. Saatan kerätä ideaa varten tavaroita, asuja ja muuta rekvisiittaa kärsivällisesti sitä mukaa kuin sitä tulee vastaan."

Hobin sanoo nykyteknologian tehneen maailmasta entistä visuaalisemman.

"Ennen seurasimme uutisia televisiosta ja lehdistä. Nykyään kannamme kaikkialla mukanamme älypuhelimia ja tabletteja, joten meitä pommitetaan kuvilla käytännössä koko valveillaoloaikamme."

Pommitukseen osallistuvat myös Hobinin kuvat, jotka ovat saaneet runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa.

"Miljoonat ihmiset ovat nähneet kuviani netin kautta. En ole vielä keksinyt miten minäkin pääsisin ansaitsemaan sillä. No, onneksi en tee tätä rahan takia."

Netin helpoista kanavista huolimatta Hobin kehottaa yleisöä käymään ensisijaisesti näyttelyissä.

"Paras ja suositeltavin tapa nähdä ja kokea kuvataidetta on oikeassa näyttelyssä. Niinhän teokset on tarkoitettu koettaviksi. Toisaalta kuvien julkaisu sosiaalisessa mediassa auttaa saamaan niiden ympärille valtavasti keskustelua."

Ja keskustelua on riittänyt. Hobinia on kuvattu Kanadan polarisoituneimmaksi taiteilijaksi. Hänen mielestään kuvaus osuu oikeaan.

"Se on hyvä adjektiivi, parempi kuin esimerkiksi ristiriitainen. Saamani palaute on ollut ihanaa, mutta myös aivan kamalaa. Lehdet ympäri maailmaa ovat julkaisseet kuviani ja kuvani ovat voittaneet palkintoja."

Lapsuuden käsitteleminen taiteessa on osoittautunut voimakkaasti tunteita kuohuttavaksi aiheeksi. Jopa siinä määrin, että taiteilija on toisinaan kokenut turvallisuudentunteensa uhatuksi.

"Monet kehuvat, että minulla on hienoja oivalluksia, ja sitten on joitakin jotka haluavat tappaa minut. Jotkut ovat nimittäin saaneet päähänsä, että kiinnostuksessani lapsuutta kohtaan olisi jotain epäilyttävää. Näiden ihmisten takia minun piti ottaa osoitteeni ja kotipuhelinnumeroni pois sivuiltani."

 

Lens Politican vuoden 2014 näyttely: Jonathan Hobin: Lastenhuoneessa. Suomen valokuvataiteen museo 31.10.2014–25.1.2015.

Kino Sheryl

Hämeentie 135

kinosheryl.fi

Andorra & Dubrovnik

Eerikinkatu 11

www.andorra.fi

HAM Helsingin taidemuseo

Eteläinen Rautatiekatu 8

www.hamhelsinki.fi

WHS Teatteri Union

Siltavuorenranta 18

www.teatteriunion.fi

Kulttuurikeskus Sähinä

Heikkiläntie 10

facebook.com/sahinahelsinki

Pääyhteistyökumppanit

Go To Top