Ihailin lapsena Neuvostoliittoa. En yksipuoluejärjestelmää enkä läskinpalaa jonottavia mummoja vaan jääkiekkojoukkuetta, jonka rintaa koristivat kirjaimet CCCP. Suomi–Neuvostoliitto, 2–8, 3–11, parhaassa tapauksessa maltilliset 0–3 lukemat. Vaikka kannatin Suomea, ihailin CCCP:n toisilleen tarjoilemaa yhteistyötä ja avunantoa. Pihapeleissä halusin olla tehokas Makarov, älykäs Larionov tai tankkimainen Krutov. Hienoin maali sisälsi koko viisikon kosketuksen kiekkoon, yksilösuoritus oli vähempiarvoinen.

Punakoneen pelitavasta tein virhepäätelmän, että koko valtio toimisi kuin virheetön kone.

Yhdysvaltalaisen Gabriel Polskyn ohjaama Red Army -dokumentti (2014) avaa sisäpiirin äänillä ja laajalla arkistomateriaalilla neuvostojääkiekon tekoja ja merkityksiä. Maa hallitsi kansainvälistä jääkiekkoa toisen maailmansodan jälkeen hajoamiseensa saakka, ainoana kauneusvirheenä tappio USA:lle Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980.

Dokumentin pääkertojana toimii Vjatseslav Fetisov, punakoneen kovin puolustaja, myös NHL:ssä onnistunut peluri ja nykyinen Venäjän urheiluministeri. Mukana on myös muita pelaajia, valmentajia, aikalaisia, pelaajien vaimoja, urheilujournalisteja. Dokumentin moniäänisyys luo kattavan kuvan siitä mikä oli jääkiekon merkitys Neuvostoliitolle ja Neuvostoliiton vaikutus jääkiekkoilijoihin. Se on myös ajankuva kylmästä sodasta ja itäblokin romahduksesta seuranneista maailmanpolitiikan tapahtumista.

Dokumenttielokuvan sisäteksti on haikea, pelottava ja urheilusta yleisemmäksi kasvava. Asian voisi ilmaista lyhyesti näin: mies voi lähteä Neuvostoliitosta, mutta Neuvostoliitto ei lähde miehestä. Jos on viettänyt ikävuodet 10–30 samojen pelikavereiden kanssa, pyrkien koko ajan pelaamaan virheettömästi kuin kone, siitä jää ihmiseen jälki. Pelaajat kaipaavat aikaa, kun elämä oli pelkkää peliä, joka useimmiten päättyi voittoon. Vaikka kaikki oli ennen huonommin, nostalgia tekee tehtäväänsä. Jokin siellä ammoisissa menestyksen ajoissa oli selkeämpää ja helpompaa.

Dokumentissa inho sosialistista järjestelmää kohtaan personoituu päävalmentaja Viktor Tihonoviin, ei niinkään koko kommunistiseen sortokoneistoon. Tihonovia edeltäneestä päävalmentaja Anatoli Tarasovista syntyy – tai luodaan – sympaattisempi kuva. Hän on kuin Rocky Balboan vanha valmentaja, jolla on kova vaatimustaso, mutta humaani ihmiskäsitys. Tarasov käyttää valmennuksen pohjana shakkia ja balettia kun Tihonovin menetelmät tulevat armeijan pakottamisesta ja hierarkiasta. Vjatseslav Fetisov ja muut punakoneen tähdet ovat autoritaarisen järjestelmän kasvatteja, ja vaikka he vihasivat valmentajaansa Viktor Tihonovia ja himoitsivat dollareita ja Coca-Colaa, tänä päivänä he palaavat palvelemaan isiensä maata.

Enää se ei ole CCCP vaan Vladimir Putinin Venäjä. Neuvostojärjestämän aikoinaan hyväksikäyttämät ja palkitsemat pelaajat ovat nyt kasvavan Venäjän tekijöitä ja mannekiineja. Suurvalta-aikoja haikaileva Venäjä tarvitsee jääkiekkomaajoukkueen apua niin kuin se tarvitsi silloin, kun minä olin pieni. Vanha Stalinin aikainen kansallishymni on käytössä, öljyrahoilla pyörivä KHL laajenee Suomeenkin ja punaisessa paidassa pelaavan jääkiekkomaajoukkueen tehtävä on taas olla suuri ja mahtava.

Dokumentin jälkeen oli outo olo. Se oli nostalgiatrippi, jokin itketti. Tuli mieleen ala-aste, tiistai-iltapäivät kun keväällä juoksi kotiin nähdäkseen iltapäiväpelinä alkusarjan Neuvostoliitto–Tsekkoslovakia-matsin. Mitä Larionov, Krutov ja Makarov nyt tekevät? Mutta on myös paha sivumaku. Tuntuu, että haastatellut pelaajat ja toisaalta valtion päämiehet ovat tekemässä samaa virheoletusta kuin minä 10-vuotiaana.

Oletetaan, että valtio on hieno ja hyvä, jos sillä on hyvä jääkiekkojoukkue. Ja edelleen yksityinen urheilija on siellä vain shakkinappulana, edustamassa jotain itseään niin paljon suurempaa ettei mitään yksityistä ja omaa ole olemassakaan.

Kino Sheryl

Hämeentie 135

kinosheryl.fi

Andorra & Dubrovnik

Eerikinkatu 11

www.andorra.fi

HAM Helsingin taidemuseo

Eteläinen Rautatiekatu 8

www.hamhelsinki.fi

WHS Teatteri Union

Siltavuorenranta 18

www.teatteriunion.fi

Kulttuurikeskus Sähinä

Heikkiläntie 10

facebook.com/sahinahelsinki

Pääyhteistyökumppanit

Go To Top