Joukkorahoituksen tuella elokuvia tekevä Infowar Productions -tiimin Fascism Inc. kuvailee nimensä mukaisesti yhtiöiden ja fasismin yhteyttä. Elokuva lähtee liikkeelle toista maailmansotaa edeltävistä fasismeista ja siitä, miten ne ovat luoneet liittolaisuuksia suuryritysten kanssa. Italian fasismista ja Saksan natsismista hyötyneitä liikemiehiä kutsutaan “taloudellisiksi” sotarikollisiksi. Viimeisimpänä elokuva käsittelee Kreikkaa ja Kultaisen aamunkoiton nousua viime vuosina.

Teema on erittäin ajankohtainen kahdestakin syystä. Ensinnäkin politiikan siirtyessä yhä enemmän kulttuurikamppailuksi tai arvokeskusteluksi jäävät taloudelliset valtasuhteet liian pienelle huomiolle yhteiskunnallisessa keskustelussa. Eri asia on sitten, että onko tämän päivän fasisteilla mitään sanottavaa muusta aiheesta kuin siirtolaisuudesta.

Toiseksi fasismi itsessään on palannut Eurooppaan liikkeiden, teoriatyön ja puolueiden kautta. Äärimmäisenä osoituksena tietysti Breivikin joukkomurha, mutta “arkisempina” esimerkkeinä rasistiset murhat eri puolilla Eurooppaa ja polttopulloiskut turvapaikanhakijoiden majoituskeskuksiin - myös Suomessa.

Elokuvassa fasismi kuvaillaan taloudellisen eliitin viimeisenä työkaluna vallan säilyttämiseksi kriisitilanteissa, eräänlaisena kapitalistien käsikassarana. Analyysissa fasismi esitetään keskiluokan konservatiivisena mobilisaationa omien ja pääoman etuoikeuksien puolesta. Näin tarkasteltuna saatetaan kuitenkin yksinkertaistaa asioita liikaa ja sivuuttaa fasismin omat tavoitteet ja ideologia. Fasismi ei 1920- ja 1930-luvuilla syntynyt tyhjästä, eikä se myöskään 2010-luvulla tee niin.

Roger Griffinin mukaan fasismi on kansallisen uudelleensyntymän myytin ympärille rakentuvaa ”populistista ultranationalismia”. Siihen kuuluu joustava yhdistelmä individualismin, järkiperäisyyden, liberalismin ja ennen kaikkea tasa-arvon vastaisia käsityksiä kansallisvaltiosta ja etnisestä yhteisöstä sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen todellisuuden perusyksikkönä.

Määritelmiä on myös monia muita. Moni fasismia käsittelevä kirja alkaakin toteamuksella fasismin määrittämisen vaikeudesta ja eri fasismeista. Fasismissa on kuitenkin aina kyse viholliskuvien rakentamisesta, totalitarismista, miesten ylivallasta naisiin, vahvojen ylivallasta heikkoihin, kansallisen ylivallasta monikansalliseen tai ulkopuoliseen.

Pystyäksemme estämään fasismin nousua uudestaan pitää sitä analysoida poliittisena ideologiana eikä “pahuutena”.

Pariisin perjantain 13. päivän iskujen jälkeen kiinnostava kysymys on mitä yhteistä islamismilla ja fasismilla on. Eri äärioikeistoryhmät ovat jo pitkään tehneet erontekoa itsensä ja fasismin painolastin kanssa ja samalla kääntäneet keskustelun omiin vihollisiinsa puhumalla “islamofasismista”.

Suomessa käsite esiintyy lähinnä “maahanmuuttokritiikiksi” itseään kutsuvilla internetin rasistisivuilla. Islamofasismi onkin yksinkertaistava käsite, jota käytetään lähinnä rasistisissa tarkoitusperissä. Se ei myöskään  huomioi 1920- ja 1930-lukujen Euroopan ja tämän päivän Syyrian ja Irakin eroja. Yhteisiä piirteitä islamismissa ja fasismissa on silti runsaasti.

Ruotsalaisen antifasistin Mathias Wågin mielestä, ns. arabikevään jälkeisiä konservatiivisia vastavallankumouksia voi hyvinkin tarkastella historiallisten fasismianalyysien kautta.

Wåg kirjoittaa:

“Fasismi oli 1920- ja 1930-luvuilla kaksinkertainen uhka sosialistisille ja kommunistisille liikkeille. Ensinnäkin ne muodostivat fyysisen uhan ja toisekseen ne onnistuivat konservatiivisessa mobilisaatiossaan kansalaisyhteiskunnassa. Fasismi erosikin muista oikeistokonservatiivisista suuntauksista siinä, että se oli kansanliike.”

Fasismi nousi, kun vasemmistolaiset vallankumousyritykset olivat epäonnistuneet ja kapitalismi oli kriisissä. Hivenen mutkia suoraksi vetämällä, tämä on juuri se missä “Islamilainen” valtio (Isis) on onnistunut kontrolloimillaan alueillaan Syyriassa ja Irakissa tarjoamalla sekä sosiaalista että sotilaallista turvaa kannattajilleen. Vanhojen kaatuneiden tai murenevien diktatuurien jättämässä valtatyhjiössä Isis on onnistunut ottamaan tilaa.

Myös määrittelyjen tasolla voidaan nähdä analogioita fasismin ja islamismin välillä. Griffinin määritelmä on tässä yhteydessä käyttökelpoinen, kunhan siinä vaan vaihtaa kansallisen yhteisön uskonnolliseksi yhteisöksi. Islamismiin kuuluu individualismin, järkiperäisyyden, liberalismin ja ennen kaikkea tasa-arvon vastaiset käsitykset uskonnollisesta yhteisöstä sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen todellisuuden perusyksikkönä.

Kirjoittaja on yksi Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajista

Kino Sheryl

Hämeentie 135

kinosheryl.fi

Andorra & Dubrovnik

Eerikinkatu 11

www.andorra.fi

HAM Helsingin taidemuseo

Eteläinen Rautatiekatu 8

www.hamhelsinki.fi

WHS Teatteri Union

Siltavuorenranta 18

www.teatteriunion.fi

Kulttuurikeskus Sähinä

Heikkiläntie 10

facebook.com/sahinahelsinki

Pääyhteistyökumppanit

Go To Top