Milloin kaikki alkoi? No, kaikki sai alkunsa vuonna 2005... hetkinen. Kaikkiko? Vai saiko kaikki alkunsa kesällä 2004, kun vierailin Sarajevon elokuvajuhlilla? Muistan nähneeni siellä Erik Gandinin elokuvan Surplus sekä Kim Bartleyn ja Donnacha O’Briainin The Television will not be Televised. Mieleeni tuli ajatus käyttää Kuvataideakatemian  (missä minun oli määrä aloittaa työt sen kesän jälkeen) upouutta auditoriota järjestääkseni siellä sarja poliittisten elokuvien näytöksiä. Keskustelin ideasta ystäväni Pablo Álvarezin kanssa, joka oli mukanani tuolla matkalla ja josta tuli festivaalin ensimmäisen tiimin jäsen. Tuntuu haastavalta keksiä yksittäistä syytä, joka johti nyt kymmenen vuotta täyttävän festivaalin syntymiseen. Moni seikka vaikutti siihen, mutta keskiössä ovat kaikki ne ehdottoman sitoutuneet ihmiset, joiden työn tuloksena vuosien saatossa pienestä kasvatuksellisesta projektista on tullut upea kokemus, ainutlaatuinen tilaisuus keskustella kulttuurin roolista ajankohtaisten poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten debattien yhteydessä. Näiden ihmisten joukosta on mainittava Nina Toppila, joka on ollut toiminnassa mukana ensimmäisestä vuodesta lähtien, ja joka on ollut ratkaisevassa roolissa pitämässä festivaalia käynnissä näin pitkään. Haluaisin myös mainita seuraavien henkilöiden huomattavan panoksen: Hanna Eskonen, Kati Hurme, Nicolas Schevin, Mauro Fariñas, Sanna Kultanen, Adrián Aragonés, Kaisu Suopanki, Laura Gelmi, Jari Tamminen, Helena Mielonen ja Susanna Okker, jotka ovat olleet avainasemassa mukana kehittämässä festivaalia. Pyydän myös anteeksi kaikilta heiltä, joiden nimiä en muistanut mainita tässä yhteydessä. Ja lopuksi on tietysti syytä mainita upeat vieraamme, jotka ovat edesauttaneet festivaalin kasvua, tuoden monenlaisia ihmisiä eri spektreistä, kuten The Yes Men, Norman Finkelstein, Erik Gandini, Danis Tanovic, Reverend Billy ja Xiaolu Guo monen muun muassa.

Miksi niin voimakas kiinnostus kulttuurin polittisuutta kohtaan? Yksinkertaisesti siksi, että me emme ole - tai halua olla - idiootteja. Enkä väitä, etteikö kulttuurista voi nauttia huomioimatta sen poliittista sisältöä, mutta ei ole olemassa yksittäistä sosiaalista toimintaa – ja mikä tahansa taiteenmuoto on itsessään sosiaalista toimintaa ollessaaan kommunikaation väline, joka on kohdistettu yleisölle – ilman poliittista sisältöä.

Viittaan tässä yhteydessä sanan etymologiseen alkuperään, sillä Kreikan ”πολιτικός”  (“politikós”) viittasi käsitteeseen tarkoitti ”kansalaisten”. Siispä kaikki polista ”πόλις” (“polis”) koskevat asiat olivat kansalaisten asioita, sillä kaikki kansalaiset olivat hallituksen jäseniä. Nämä asiat olivat ”poliittisia” toisin kuin henkilökohtaiset tai yksityiset asiat, jotka olivat ” ἰδιωτικός” (“idiotikós”). Niitä kansalaisia, joita ei kiinnostanut mitä poliksessa tapahtui, kutsuttiin nimellä ” ἰδιώτες” (”idiotes”) mikä tarkoitti ”yksityistä kansalaista” tai ”sivistymätöntä”. Vuosisatoja myöhemmin tästä syntyi sana ”idiootti”.

Niin yksinkertaista se on, haluamme vain pysäyttää idiotismin – jopa omamme – olemalla poliittisia. Siihen Lens Politica on aina tähdännyt.

Kirjoittaja toimi Lens Politican taiteellisena johtajana 2005-2011

Kino Sheryl

Hämeentie 135

kinosheryl.fi

Andorra & Dubrovnik

Eerikinkatu 11

www.andorra.fi

HAM Helsingin taidemuseo

Eteläinen Rautatiekatu 8

www.hamhelsinki.fi

WHS Teatteri Union

Siltavuorenranta 18

www.teatteriunion.fi

Kulttuurikeskus Sähinä

Heikkiläntie 10

facebook.com/sahinahelsinki

Pääyhteistyökumppanit

Go To Top