Minne raha menee?

2010-luvun pankkikriisin jälkiselvittelyjä seuratessa tuntuu, että maailmasta loppuu raha. Sitä ei riitä yliopistoille, sairaaloille, teiden korjaukseen tai päivähoitoon. Sitä ei oikein riitä opiskelijoille eikä sitä ainakaan meinaa riittää kaikille Euroopan kymmenille miljoonille vanhuksille. Raha hupenee valtioilta kuin vesi kylpyammeessa, joten pohjassa on oltava reikä.

Mark Donnen The UK Gold (2013) tutkii tätä reikää ja esittelee brittien toisen imperiumin, City of Londonin ympärille kiertyvän veroparatiisien joukon. Dokumentissa arvioidaan, että pelkästään briteissä veronkierron aukko nielee rahaa noin 25 miljardin vuosittaista vauhtia. City of London on itsenäinen kaupunkinsa keskellä Lontoota, jossa sijaitsee yksi koko maailman finanssialan pääkeskuksista. Sen kautta kulkevan rahan ja taloudellisen toimeliaisuuden määrä on niin valtava, että se voi kirjoittaa itselleen omat sääntönsä myös brittien lainsäädäntöön. Tällaiset paikat houkuttelevat ympärilleen finanssimaailman aluskasvillisuutta, jokta vievät osansa pakenevasta vedestä.

Kuka tahansa osaa nimittäin keksiä kuitteja ja ostaa liian halpaa pahaa pitsaa humalassa keskiyön jälkeen. Tämä on kuitenkin pikkunäpertelyä. Todellinen veronkierto ei ole amatöörien hommaa.

Veronkiertoon tarvitaan asianajajia, kirjanpitäjiä, tilitoimistoja, suunnittelijiota. Veronkiertoon tarvitaan Aalto-yliopiston järjestämiä kansainvälisen yrityksen verosuunnittelun kursseja ja maisteriohjelmia. Harvempi yksittäinen lääkäri tai juristi tulee ajatelleeksi, että palkan voisi nostaa myös osinkoina, tai on valmis näkemään sen edellyttämän vaivan, ilman pientä vihjausta ylemmältä tasolta.

Tämä finanssimaailman alikasvillisuus ei mielellään puhu veronkierrosta. Heille sitä ei oikeastaan ole olemassakaan. On ainoastaan verosuunnittelua ja "kilpailun paineeseen vastaamista": koska kaikki muutkin tekevät niin, on suorastaan välttämätöntä, että Google junailee Euroopan operaatioidensa veroprosentin 0,14 tienoille. Miten muuten koko firma voisi edes olla olemassa?

Kyse on myös ylpeydestä. Harvan yksittäisen henkilön silkka hävyttömyys riittäisi esimerkiksi veronkierron professuurin vastaanottamiseen. Veronkierron järjestelmä tutkintoineen ja konsulttifirmoineen kadottaa yksittäisen toimijan vastuuta. Jokainen järjestelyjä suunnitteleva konsultti voi ajatella ainoastaan palvelevansa asiakkaan tarpeita tai etsivänsä yksittäiselle firmalle kilpailuetua markkinoilla. Kun kyseessä kerran on myös yliopistoissa opetettava asia, miten se voisi olla lähtökohtaisesti väärin?

Näin syntyy legitimoiva järjestelmä. Tämä järjestelmä mahdollistaa veronkierron välttämättömän edellytyksen, systemaattisen piittaamattomuuden omasta lähiympäristöstään ja yhteiskunnan kokonaisedusta. Yksin se ei kuitenkaan vielä riitä. Veronkiertoon tarvitaan lisäksi jokin myötämielinen hallitus joka on valmis oman edun nimissä kusemaan koko maailman muroihin. Jokin hallitus, joka hyvin tietää, missä kohtaa ammeen pohjaa reikä sijaitsee, mutta kieltäytyy sitä paikkaamasta.

Sinne se raha menee. Odottamaan, että alkuperäinen jemmaaja tulisi sen takaisin hakemaan.

 

Kirjoittaja on sosiologian tutkija Helsingin yliopistossa ja korruptiota ja veronkiertoa seuraavan Maan tapa -facebooksivun yksi ylläpitäjistä.

Kino Sheryl

Hämeentie 135

kinosheryl.fi

Andorra & Dubrovnik

Eerikinkatu 11

www.andorra.fi

HAM Helsingin taidemuseo

Eteläinen Rautatiekatu 8

www.hamhelsinki.fi

WHS Teatteri Union

Siltavuorenranta 18

www.teatteriunion.fi

Kulttuurikeskus Sähinä

Heikkiläntie 10

facebook.com/sahinahelsinki

Pääyhteistyökumppanit

Go To Top